Sosiaalisen median rooli viestinnässä

Sosiaalinen media on osana ihmisten päivittäistä tekemistä niin vapaa-ajalla kuin töissäkin ja onpa kokonaisia työnkuvia ja yrityksiäkin perustettu vain ja ainoastaan sosiaalisen median ympärille. Kun ensimmäiset kansainvälisesti itsensä läpi lyöneet somepalvelut Facebook ja Twitter lanseerattiin, sen sisältöä ei pidetty lainkaan vertailukelpoisena perinteisiin medioihin nähden, sillä käyttäjälähtöisen sisällöntuotannon uskottiin olevan lähtökohtaisesti joko kertojan oman kannan mukaan värittynyttä tai suorastaan virheellistä. Termi “sosiaalinen media” kantaa yhä tietynlaista stigmaa mukanaan, vaikka viestinnässä sillä on jo erityinen roolinsa. Käsitteistä huolimatta sosiaalinen media ei ole mikään varsinainen yksittäinen media, joka olisi printtilehtiin, radioon ja televisioon verrattavissa oleva taho, vaan pikemminkin monitahoinen viestintäilmiö, jossa risteävät referenssiviittaukset virallisiin uutislähteisiin sekä täysin käyttäjälähtöinen sisältö. Sosiaalisessa mediassa medialukutaidon merkitys korostuu perinteisiin medialähteisiin nähden.

Vaikka somessa on paljon virheellistä tietoa, sarkastisia heittoja, puolitotisia ja täysin humoristisia postauksia sekä taloudellisessa mielessä kirjoitettuja artikkeleita, on siellä myös paljon faktatietoa ja järkeviä puheenvuoroja. Sosiaalinen media on tuonut tavalliset kansalaiset lähemmäksi julkisuuden hahmoja, kuten näyttelijöitä, muusikoita, poliitikoita ja urheilijoita ja käytännössä kaikki käyttäjät saavat somessa saman verran palstatilaa ammatista ja nimestä huolimatta – kuuluisat henkilöt saavat tietysti enemmän seuraajia kuin “rivikansalaiset”. Etenkin poliittiset keskustelut ovat sosiaalisessa mediassa yleisiä, mutta fiksut keskustelunavaukset usein muuttuvat ennemmin tai myöhemmin tuloksettomaksi kiistelyksi kahden ääripään välillä. Kaikista lieveilmiöistä huolimatta sosiaalinen media on äärimmäisen tärkeä nykypäivän mediakentässä alalla kuin alalla. Some on ylivoimainen tiedon leviämisen ja nopean reagoinnin osalta, vaikka vertailukohdiksi otettaisiin uutistalojen nettisivut, joissa toimitus päivystää miltei vuorokauden ympäri.

Kriisiviestinnän ykkönen

Kun maailmalla tapahtuu suuronnettomuuksia, terrori-iskuja tai muita, isoja ihmisryhmiä koskevia tragedioita, viranomaisten tärkein tehtävä on saada tieto liikkumaan nopeasti tapahtumassa välittömästi tai välillisesti mukana oleville, heidän omaisilleen ja ulkopuoliselle yleisölle. Kriisiviestinnässä olennaisinta ei ole kertoa kaikkia tapauksen yksityiskohtia tai ottaa kantaa tapahtumien motiiveihin ja syy-seuraussuhteisiin, vaan toimintaohjeet on tärkeintä saada toimitettua asianosaisille henkilöille salamannopeasti. Tässä sosiaalinen media on elintärkeä: Suomestakin löytyy useita esimerkkejä, joissa poliisi on hyödyntänyt sosiaalista mediaa ensisijaisena hätäviestikanavanaan. Viranomaiset tiedostavat, eri some-kanavien kattavuuden ja käyttötarkoitukset ja etenkin Twitter on kovassa käytössä pelastus- ja poliisilaitoksilla. Tiedon leviämistä auttaa käyttäjien verkostot, eri somealustojen algoritmit ja aihetunnisteiden eli hashtagien oikeaoppinen käyttö. Viranomaisten tulee kuitenkin olla tarkkana levittämästään tiedosta, sillä esimerkiksi vahvistamattomat tiedot koulu-uhkauksien tekijöistä leviävät somekanavissa nopeasti.

Debattien uusi koti

Julkinen väittely on siirtynyt lähes täysin sosiaalisen median palveluihin. Etenkin poliittisesti sävyttyneitä keskusteluja käydään päivittäin eri kanavilla, varsinkin poliitikoiden omilla Facebook-sivuilla. Koska poliitikot ovat näkyvässä julkisessa virassa, heidän toimiaan saa arvostella kärkkäämmin ja kriittisemmin kuin tavallisia kansalaisia. Kiusaamiseen ja herjaamiseen korostunut julkisuusstatus ei silti oikeuta, vaikka keskusteluissa käytetään usein todella törkeää kieltä. Vaikka jokaiseen keskusteluun mahtuu kärkkäitä kommentoijia ja “trolleja”, eli henkilöitä, joiden tavoitteena on tarkoituksella provosoida keskustelun eri osapuolia, Facebookissa käydyt keskustelut kantavat toisinaan myös hedelmää. Sosiaalinen media on nykyaikainen kanava kommunikoida kansanedustajien kanssa ja suurin osa poliitikoista arvostaakin aitoa kanssakäymistä ja ajatusten vaihtoa äänestäjien kanssa, myös senkin hinnalla, että nettikeskusteluissa aihe usein rönsyileekin. Demokratiaan kuitenkin kuuluu olennaisena osana vallanpitäjiin kohdistuva kritiikki, oli viestintäkanava mikä hyvänsä.

Kollektiivisuus kunniaan

Ilman sosiaalista mediaa maailma jäisi paitsi monista valtion rajoja ylittävistä ajatuksenvaihdoista ja hyväntahtoisista tempauksista. Somen voimaa konkreettisesti kuvaavat erilaiset kampanjat, joissa esimerkiksi kerätään tulipalossa omaisuutensa menettäneelle perheelle vaatteita ja huonekaluja tai koulutarvikkeita köyhien maiden lapsille. Niin hyvässä kuin pahassa, sosiaalinen media kerää nopeasti samanmielisiä ihmisiä yhteen ja toisinaan lopputulos voi olla globaalissakin mittakaavassa merkittävä. Esimerkiksi tiedemies-miljonääri Elon Muskin osallistuminen Thaimaan luolapelastuksen suunnitteluun ja toteutukseen lähti liikkeelle monen asiantuntijan ja tavallisen kansalaisen Twitter-keskusteluista. Aihetunnisteet ja käyttäjien jakamiset levittävät aatteita ja tempauksia silmänräpäyksissä maapallon joka kolkkaan. Monet opettajat ovatkin havainnollistaneet oppilailleen, kuinka nopeasti tieto oikeasti leviää internetissä julkaisemalla kuvan Facebookissa ja pyytämällä kaikkia kuvan nähneitä kirjoittamalla kommenttikenttään päivämäärän ja kaupungin, jotta postauksen “matkaa” on helpompi seurata.

Oikeat uutiset somessa

Sosiaalinen media on tärkeä työkalu uutispalveluille. Somen kautta verkkoon julkaistut uutiset saavat nopeasti satoja, ellei tuhansia klikkauksia lisää, kun juttu saa paljon lisänäkyvyyttä uutispalvelun varsinaisen verkkosivun ulkopuolella. Uutispalvelut joutuvat kuitenkin vielä silloin tällöin todistelemaan uskottavuuttaan ja luotettavuuttaan, sillä valheellista tietoa levittävät lähteet vääristävät faktoja ja keskusteluja. Yksi sosiaalisen median heikoista puolista onkin, että kaikki linkit ovat samanarvoisia keskenään: oikea journalistinen sisältö voi hukkua täysin fiktiivisten artikkeleiden joukkoon varsinkin, jos taustalla on jonkun tahon masinoitu vaikutusyritys esimerkiksi poliittisessa mielessä. Ihmisten medialukutaitoa parantavia kampanjoita ja teemapäiviä onkin pyritty lisäämään, sillä sosiaalisten medioiden monista haitallisia linkkejä ja epäluotettavia lähteitä poiskarsivista suojamekanismeista huolimatta ainoa tapa estää valheellisten uutisten leviämistä sosiaalisessa mediassa on, että käyttäjät itse tunnistavat faktuaalisen sisällön virheellisestä.

Leave a Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *